15.12.2017
Yhteisen kielen rakentumisesta monikuluttuurisella työpaikalla
Yhä useampi työpaikka Suomessa on kulttuurisesti monimuotoinen. Suomessa työskentelevistä työntekijöistä 5,4 % oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 vieraskielisiä (äidinkieli jokin muu kuin kotimaiset kielet) – ja vieraskielisten osuus tulee kaikella todennäköisyydellä lisääntymään. Joillakin alueilla, kuten Helsingissä jo useampi kuin joka kymmenes työikäinen on maahan muuttanut.
Vieraskielisten työntekijöiden suomen (tai ruotsin kielisillä työpaikoilla ruotsin) kielen taidon taso vaihtelee. Mihin asioihin tämä heijastuu työpaikoilla, joissa työkieli on kotimainen kieli? Suomalaiset henkilöstöalan ammattilaiset arvioivat vuoden 2016 Monimuotoisuusbarometrissa työntekijöiden erikielisyyden heijastuvan työpaikalla erityisesti vuorovaikutukseen, viestintään ja yleiseen työturvallisuuteen. Suomen kielen heikon hallinnan arviotiin myös vaikeuttavan uuden oppimista ja olevan este esimiesasemaan etenemiselle. Monet pitivätkin suomen kielen osaamista huomattavasti tärkeämpänä työhön vaikuttavana tekijänä kuin työntekijän syntyperää tai etnistä taustaa. Henkilöstöalan ammattilaiset katsoivat, että ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden ensisijaisena osaamisen kehittämisen kohteena tulisi olla suomen kielen taidon kohentaminen.
Onnistunut perehdytys kieliongelmista huolimatta
On useita tapoja perehdyttää työntekijä työhön, vaikka vahvaa yhteistä kieltä ei olisikaan. Esimerkiksi visuaaliset ohjeet soveltuvat hyvin erityisesti suorittavaan työhön muun muassa teollisissa työtehtävissä. Muita keinoja ovat käännetyt ohjeet, työparityöskentely sekä näyttämällä ja seuraamalla ohjaaminen. Samaa kieltä puhuva työtoveri voi olla suurena apua työhön perehdyttämisessä. Joillakin työpaikoilla on käännetty ammattisanastoa eri kielille. Näillä keinoin tuetaan työntekijän työtehtävien oppimista. Työtoverien välinen vuorovaikutus, yhteisön jäsenyyden saaminen ja työn kehittämiseen osallistuminen edellyttävät kuitenkin jonkinlaista yhteistä kieltä.
Kieltä opitaan työssä, jos siihen on mahdollisuus
Valtaosa maahanmuuttajista haluaa oppia suomea. Monet kokevat työelämään pääsyn ja työskentelyn olleen oleellisessa roolissa kielen oppimisessa. Kieltä ei kuitenkaan opi töissä, jos sitä ei pääse käyttämään.
Olen kuullut monen maahanmuuttajan kertovan, että heille puhutaan usein englantia, vaikka he itse aloittaisivat keskustelun suomeksi tai ruotsiksi. Teemme näin ehkä kohteliaisuuttamme tai nopeuttaaksemme vuorovaikutusta, mutta samalla eväämme mahdollisuuden oppia kieltämme. Englantia taitamaton maahanmuuttaja oppiikin ehkä nopeammin kieltämme, vaikka yleensä uusia kieliä oppii sitä helpommin mitä useampia kieliä on jo oppinut. Joillakin työpaikoilla on päädytty siihen, että kaikkien on työssä käytettävä suomen kieltä. Näin tuetaan yhteisen kielen syntymistä, mikä myös edistää sosiaalista vuorovaikutusta. On luonnollista että ne, joilla on sama äidinkieli puhuvat sitä mieluusti keskenään. Tämä johtaa helposti kuitenkin siihen, että ne jotka eivät osaa puhuttavaa kieltä jäävät ulkopuoliseksi vuorovaikutuksesta. Kun työpaikalla on eri kulttuureista tulleita, työpaikoilla on hyvä miettiä millaisia pelisääntöjä työpaikalla tarvitaan kielen käytön suhteen.
Oma oppimisprosessinsa on oppia käyttämään omaa äidinkieltään niin, että kieltä opetteleva ymmärtää. Esimerkiksi lyhyet lauseet, yleisten sanojen käyttö ja hitaasti puhuminen auttavat. Eräällä monikulttuurisella työpaikalla, jossa parhaillaan tutkimme työn ja osaamisen yhteensopivuutta, esimiehille järjestettiin suomen selkokielen kurssi. Oma taitonsa on niin ikään oppia ymmärtämään omaa äidinkieltään kun sitä puhutaan poikkeavalla lauserakenteella tai murtaen. Kyse on myös osaltaan halusta ymmärtää ja olla vuorovaikutuksessa.
Myytti suomen kielen vaikeudesta
Mikäli haluamme että Suomeen muuttaneet oppivat kotimaisia kieliämme, on hyvä muistaa, että integraatio ja kielen oppiminen ovat vastavuoroisia prosesseja. Toivon, että monikulttuuristuvassa Suomessa alkaisimme suhtautua kannustavammin muualta tulleiden suomen ja ruotsin oppimiseen. Oma lukunsa on toki työpaikat, joissa työkieli on muu kuin kotimainen kieli. Yhä useammalla varsinkin kansainvälisesti toimivilla työpaikoilla työkieli on englanti. Silti myös tällaisilla työpaikoilla muualta tulleiden toiveita paikallisen kielen oppimisesta voidaan kuulla ja tilaisuuksia kielen oppimiseen järjestää esimerkiksi suomen kielisten lounaiden tai muun vastaavan merkeissä.
Suomalaiset usein uskovat, että suomen kieli on erityisen vaikea. Suomen kielen poikkeuksellinen vaikeus on myytti, jolle ei ole kielitieteellistä perustaa niin kuin Vesa Heikkinen Kotimaisten kielten keskuksesta blogissaan kirjoitti. Uuden kielen oppimisen helppous tai vaikeus riippuu muun muassa äidin kielen/kielten ja opittavan kielen sukulaisuussuhteesta. Englanninkielinen oppiikin helpommin ruotsia kuin suomea. Tämä ei kuitenkaan tee suomesta erityisen vaikeaa. Teemme maahanmuuttajille karhunpalveluksen, jos jatkamme suomen kielen vaikeuden myytin ylläpitoa. Kuka – paitsi äärimmäisiä haasteita etsivä – ryhtyisi tosissaan opettelemaan uutta kieltä jos hänelle kerrotaan heti alkuun että kieltä on lähes mahdotonta oppia.
Hyödynnetäänkö muualta tulleiden kielitaitoa työssä
Työpaikkojen lisäksi asiakaskunta alkaa olla yhä monikulttuurisempaa. Toistaiseksi vieraskielisten kielitaitoa on hyödynnetty erityisesti tehtävissä, joissa asiakkaat tai potilaat ovat muista kulttuureista tulleita. Näkemykseni mukaan maahanmuuttajien kielitaitoa hyödynnetään harvoin tavoitteellisesti. Tavallisempaa on toimia ad hoc -tyylisesti, kun esimerkiksi yritetään nopeasti löytää joku kieltä taitava. Monet maahanmuuttajista ovat monikielisiä ja osaavat kieliä, joita harvoin Suomessa osataan. Suomessa on siis jo kieliin liittyvä resurssi, jota emme vielä ole ottaneet riittävän laajasti käyttöön.
Barbara Bergbom
Kirjoittaja toimii vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksella, ja on mukana Työsuojelurahaston rahoittamassa hankkeessa Osaamisen ja työn yhteensopivuus monikulttuuristuvilla työpaikoilla.