30.10.2018
Uusi työ syntyy osaamisten ja näkemyksien fuusioista
Maailma on aina ollut kompleksinen, mutta on sitä yhä enemmän kun fyysinen, digitaalinen ja biologinen sulautuvat yhteen. Tässäkin niin kutsutussa 4. teollisessa vallankumouksessa työelämä pirstaloituu ja muuttaa muotoaan. Osa töistä ja ammateista katoaa, ja tulee uusia ammatteja ja tarpeita osaajien suhteen.
Frans Johansson kuvaa kirjassaan Medici-ilmiö (The Medici Effect, 2004) kuinka uudet innovaatiot syntyvät tieteiden, taiteiden ja erilaisten näkökulmien risteyskohdissa. Ne eivät kuitenkaan synny ilman tekijöitä, jotka osaavat toimia siilojen välissä, sietävät tuntemattomiin tuntemattomiin liittyvää epävarmuutta ja näkevät monimutkaisten systeemien kokonaiskuvan. Pätevien asiantuntijoiden ja nokkelien generalistien lisäksi tarvitsemme moniosaajia, työelämän löytöretkeilijöitä, joilla on osaamista yhtä useammalta alalta ja jotka kykenevät soveltamaan sitä kontekstista toiseen. Tarvitsemme kenties datageologeja, biomekaanikkoja, AR-matkaoppaita ja robottipsykologeja.
Mutta mistä nämä uudet osaajat tulevat? Kuinka heitä kehitetään ja johdetaan?
Uudessa opetussuunnitelmassa eri tieteen- ja taiteenaloja yhdistävä osaaminen on jo nostettu keskeiseksi oppimistavoitteeksi. Yliopistot ovat perustaneet poikkitieteellisiä koulutusohjelmia. Myös muut kuin perinteisesti opetuksesta vastanneet tahot ovat aktivoituneet kouluttajina, mistä The Shortcutin koulutukset sekä Reaktorin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä toteuttama avoin tekoälykurssi ovat erinomaisia esimerkkejä.
Vastuu monipuolisen osaamisen kehittämisestä ja aktiivisesta hyödyntämisestä on yhteinen ja jatkuu yleisestä oppivelvollisuudesta yli työelämän. Varsinkin nuoret osaajat tuntuvat ymmärtävän jatkuvan oppimisen välttämättömyyden. Taustalla voi olla työn pirstaloituminen useisiin lyhyempiin työsuhteisiin, tiedon parempi saatavuus tai puhdas uteliaisuus. Oppiminen ei voi olla vain formaalin koulutuksen varassa – tietokin vanhenee.
Moninaisen osaamisen tunnistamisessa ja hyödyntämisessä työelämässä olisi vielä kehitettävää. Työnkuvat ja roolit ovat usein tarkasti määriteltyjä, eikä rajatun työn ulkopuolella toimimiseen aina suhtauduta suopeasti. Jos keskittyy vain omaan työhön, ei tule astuneeksi kenenkään varpaille, muttei myöskään jakaneeksi ideoita. Vapaampi liikkuvuus organisaation sisä- ja ulkopuolella sekä erilaisten näkökulmien aktiivinen etsiminen voisi paljastaa paitsi katvealueita ja päällekkäisyyksiä organisaation toiminnoissa, myös mahdollisia alkuja uudelle liiketoiminnalle.
Pullonkaulat työn organisoinnissa ovat rakenteellisia. Lyhyellä aikavälillä organisaatio, joka panostaa monipuolisen, epälineaarisen osaamisen kehittämiseen, maksaa siitä tehokkuudessa. Oppiminen ja tutkiminen vaativat resursseja, mikä on ristiriidassa optimointitavoitteen kanssa ja sopii huonosti tulosvastuuseen. Toisaalta organisaatio, joka ei niin tee on pitkällä aikavälillä vaarassa jäädä sivuun kehityksestä, ellei sen toimiala ole luonnollinen monopoli tai muuten suojattu ulkoisilta muutoksilta. Harva ala on.
Monipuolinen osaaminen ja erilaisten näkökulmien yhdistelmät ovat tulevaisuuden ydinosaamista. Teknologia ja globaalisaatio ovat muutoksen ajureita vain välillisesti. Todellinen muutosvoima ovat me ihmiset erilaisine näkemyksinemme ja taitoinemme.
Mitä sinä voit tehdä edesauttaaksesi ideoiden ja ajatusten ristiinpölytystä?
Emmi Jääskeläinen
Jäsen, Millennial Board