03.12.2018
Hetkiä ihmisten elämässä ja töissä
Vuoden 2018 alussa kysyimme Väestöliitossa nettikyselyllä, keitä ihmiset katsovat kuuluvan perheeseensä. Vastauksia tuli yli 800. Joukkoon mahtui monenlaisia perheitä ja kokoonpanoja. Perinteisempien perhemallien lisäksi oli mainittu esimerkiksi ’mies, molempien lapset, kaksi ystävääni, kissa’ sekä ’ystäväni, sisareni ja hänen perheensä’. Yksi koskettavimmista vastauksista oli kiteytetty seuraavasti: Ihmiset, joihin minulla on henkinen tai tunneside, ihmiset jotka koen tärkeiksi elämässäni.
Ihmiselle perhe voi olla jotain paljon kattavampaa kuin mikään virallinen määritys perheestä. Monet perhe-elämän ja työnteon rajapintaa koskevat lait tai TES-sopimusten sisällöt rajaavat perheen käsitteen melko kapeaksi, ja joskus tämä on ihan perusteltuakin. Tarvitsemme kuitenkin paljon uusia paikallisia sopimuksia ja yritysten ja organisaatioiden työpaikkakohtaisia käytäntöjä, joissa kerrotaan miten juuri meidän työyhteisössämme tuetaan ihmisten elämän kirjoa. Miten kannattelemme työntekijöiden vahvoja siteitään toisiin ihmisiin, välittämistä läheistensä arjesta ja elämästä? Miten tuemme kasvatusvastuun kantajia ja kodin hoivatyön tekijöitä?
Suomi on pieni maa, jossa olemme monin tavoin kytköksissä toisimme: työpaikalla tiimin jäsen voi olla samalla jonkun isä tai äiti. Päiväkodissa tai yrityksessä toimiva esimies voi olla isänsä omaishoitaja tai jonkun mummi. Yhtä lailla työntekijällä kuin toimitusjohtajalla voi olla meneillään rankka kriisi elämässään. Liikkumatila ja resurssit, joita meillä on töissä ja arjen ajankäytössä mahdollista saada käyttöömme, vaikuttavat hyvin paljon työssä jaksamiseen ja läheistemme vointiin.
Asioiden ja organisaation rakenteiden muuttaminen yksin on työlästä. Siksi tarvitaan käytännön ratkaisuja. Kaikilla työpaikoilla voidaan tehdä joitain pieniä tai isompiakin uudistuksia, jotka hyödyttävät henkilöstön työn ja muun elämän yhteensovittamista. Perhemyönteinen asenne ja käytännöt osoittavat välittämistä ihmisten elämänkaaren eri vaiheista ja joskus odottamattomienkin tapahtumien sujuvaa hoitamista.
Uskon, että on mahdollista luoda työpaikkojen toimivia pelisääntöjä, joiden myötä järjestelyistä ei aiheudu turhaa syyllisyyttä työkavereiden kuormittumisesta tai vastaavasti oman työkuorman kasaantumista poissaolon jälkeisille päiville. Voimme luoda pelisääntöjä, joilla yhtä lailla pienten lasten kuin teini-ikäistenkin vanhemmat voivat olla päivän-pari kotona lapsen sairastuessa tai saada työvuorot rullaamaan niin, että myös perheen arki on mahdollisimman juohevaa.
Tarvitaan henkilöstöresursseja, jotka mahdollistavat sekä tehokkaan työnteon että varautumisen lyhyisiin katkoksiin ja poissaoloihin. Onko sinulla jo työpari tai tiimi, joka kannattelee?
Moni suomalaisista työikäisistä ei halua tällä hetkellä hankkia lapsia, tai ainakaan toista tai kolmatta lasta. Jotain on tapahtunut yhteiskunnassamme, ja se oireilee näin. Perheellisyys on tällä hetkellä monille jotain ylimääräistä, arkea häiritsevää ja stressaavaa.
Toisaalta yhä useampi kohtaa arjessaan omien vanhempien ikääntymisen. Heillä voi olla päivittäistä huolta lähiomaisesta, hänen terveydestään ja pärjäämisestään. Moni ikäihminen asuu pitkään yksin kotona. Omaisen koti voi sijaita etäälläkin työssäkäyvän kotipaikasta. Miten huolenpito onnistuu, jos työ ei koskaan jousta eivätkä työkaverit ymmärrä vastuun ja huolen määrää omaisesta, tai toisaalta iloa ja huojennusta, kun omainen voi hyvin?
Useissa arvotutkimuksissa perhe on perinteisesti ollut suomalaisilla asteikon kärjessä. Perheen ihmissuhteiden on koettu antavan voimaa, elämän sisältöä, läheisyyttä, energiaa ja paljon muuta hyvää ja arvostettua. Ajatusmalli, jossa aikuiset työikäiset eivät koe perheellistymistä omakseen, on jotain uutta.
Usko maailmaan, jossa perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen olisi mahdollista ja kannatettavaa, horjuu nyt kovasti. Auttaisiko asiaa, jos moni kertoisi iloisena ja tyytyväisenä, että omat lapset pitävät kiinni ajatuksessa elämän jatkumisesta. He haastavat meitä, pyytävät rakentamaan maailmaa joka kestää ─ ei hajottamaan sitä entisestään. Miten olla lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille toivon ja luottamuksen lähde? Miten luomme yhdessä ihmisten näköistä ja kokoista työelämää, ja muuta elämää?
Anna Kokko, VTM, toimii Väestöliitossa työ ja perhe -kysymysten erityisasiantuntijana.
Hän on ollut mukana kehittämässä Perheystävällinen työpaikka -ohjelmaa yritysten ja organisaatioiden käyttöön.