28.01.2019
Pitäytyäkö vanhassa vai onko oikea hetki hypätä uuteen tuntemattomaan?
Jotta organisaatio säilyisi elinvoimaisena, sen täytyy aika ajoin uudistua. Kun luomme uutta, olemme tuntemattoman rajoilla. Uusi on yllätyksellinen ja epävarma, vanha todennäköisesti tuttu ja turvallinen.
Turvaudunko tällä kertaa tuttuihin toiminta- ja ajattelutapoihin vai katsonko ympärilleni uusin silmin ja kokeilen uusia vaihtoehtoisia ratkaisuja?
Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että usein työpaikoilla korostuu olemassa olevan hyödyntäminen uuden luomisen ja kehittämisen kustannuksella, koska näin saavutetaan nopeammin ja varmemmin tuloksia. Lyhyellä aikaperspektiivilla tarkasteltuna tämä voi olla varsin rationaalista toimintaa. Kun toimitaan kuten ennenkin, on toiminta ennakoitavampaa kuin hyppy tuntemattomaan.
Joskus olemassa oleva näyttäytyy uuden mahdollistajana ja perusteena, mutta toisinaan myös uuden sulkijana ja rajoitteena.
Työpaikoilla saatetaan esimerkiksi toimia rutiininomaisesti vanhaan tukeutuen, jolloin uudelle ei ole välttämättä sijaa. Rutiinille on tyypillistä, että tilanteeseen/ärsykkeeseen reagoidaan samalla tavoin kuin aikaisemmin, pohtimatta muita vaihtoehtoisia toimintatapoja.
Usein rutiinit ovat paikallaan, mutta toisinaan niistä tulee turhankin pysyviä, jopa tilanteissa, joissa kohdataan uusi tilanne tai asia joka selvästi vaatii uusia tapoja toimia tai ajatella. Se, miten on opittu toimimaan, ei ehkä enää vastaa sitä, miten olisi fiksua toimia nyt ja tulevaisuudessa. Joskus vanha täytyykin "raivata", jotta saadaan tilaa uudelle.
Balanssi vanhan ja uuden välille
Kuinka raivokkaasti vanhaa on syytä raivata ja vastustaa?
Kaikkea ei ole syytä uudistaa vaan myös menneellä on paikkansa. Työpaikoilla uuden ja vanhan välisen jännitteen tunnistaminen ja sopivan balanssin pohtiminen onkin aika ajoin paikallaan. Työpaikoilla mennyt ja olemassa oleva luovat jatkuvuutta, pysyvyyttä ja järjestystä, ja tekevät siitä oman erillisen yksikkönsä. Työpaikkoja ei saisi uudistaa hengiltä. Rinnalle tarvitaan kuitenkin uudistavaa avarakatseisuutta, mahdollisuuksien tajua ja rohkeutta tarttua uuteen, tuntemattomaan. Tämä uusi voi syntyä vaikkapa onnekkaiden yhteensattumien kautta, jos niille annetaan mahdollisuus.
Usein menestymisen edellytyksenä onkin, että pystytään samanaikaisesti hyödyntämään olemassa olevaa ja säilyttämään se, mutta myös luomaan vanhan rinnalle tai päälle uutta. Molempia tarvitaan sopivassa suhteessa.
Aina voi tehdä toisin
Aina on mahdollista toimia toisin, muuttaa tapoja tai ajatella asiat uusiksi.
Organisaatioiden haasteena on luoda konteksti, jossa on mahdollisuuksia kohdata uutta ja olla legitiimisti kyseenalaistava, luoda linkkejä tietämisen ja ei-tietämisen välille, nähdä tilanteet ja yllättävät yhteensattumat myönteisenä mahdollisuutena, olla halukkaita jakamaan uutta ja etsiä uusia ratkaisuja, joita voidaan viedä toiminnan tasolle
Uuden kohtaaminen ja vastaanottaminen, oli kyse sitten uudesta teknologiasta tai uudesta ideasta, voi onnistuessaan käynnistää myönteisen oppimisprosessin kohti uusia käytäntöjä, ajattelutapoja tai ratkaisuja.
Uusien käytäntöjen, toiminnan tai ajattelutapojen käyttöönotto tai uuteen tilanteeseen tarttuminen tarkoittaa monesti yrityksiä ja erehdyksiä sekä riskin ottoa. Näiden kautta päästään mahdollisesti toimivaan lopputulokseen, mutta onnistuminen ei ole varmaa, koska siitä ei ole aikaisempaa kokemusta.
Jotta uudistutaan, on tilaisuuksiin ja uusiin mahdollisuuksiin uskallettava tartuttua. Ilmapiirin on oltava psykologisesti niin turvallinen, että uskalletaan kokeilla ja ehdottaa uutta ja tuoda esille myös virheitä ja epäonnistumisia.
Syyskuussa 2018 käynnistyneessä Työsuojelurahaston rahoittamassa Yhteensattumia -tutkimushankkeessa etsimme onnekkaiden yhteensattumien paikkoja asiantuntijatyöpaikoilla ja kehitämme työpaikkojen valmiuksia uudistua tarttumalla sattuman tuomiin mahdollisuuksiin. Lisäksi pohdimme, milloin on hetki tarttua uuteen ja milloin pitäytyminen vanhassa on paikallaan.
Olemassa oleva on tässä ja nyt, siitä on hyvä ponnistaa. Huomenna voi olla toisin, uusi on yllätyksiä täynnä.
Minna Toivanen
Minna Toivanen työskentelee vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksella ja vastaa Yhteensattumia -hankkeesta. Häntä kiehtovat erityisesti työn ja organisaatioiden erilaiset rajapinnat, jännitteet ja fragmentit sekä niiden muutokset. Henry ry on mukana Yhteensattumia-hankkeessa.