02.04.2019
Työkuormituksesta ja -stressistä palautumisen lyhyt oppimäärä
Mitä työn rasituksista ja -stressistä palautumisella tarkoitetaan?
Palautumisella tarkoitetaan sitä prosessia, jonka aikana ihmisen psyko–fysiologiset systeemit, jotka stressi ja kuormitus ovat virittäneet palautuvat kuormitusta edeltäneelle perustasolle. Palautuminen on siis kuormitukselle vastakkainen prosessi, jonka aikana yksilön voimavarat palautuvat ja elpyvät. Käytännössä ja työkontekstissa tämä tarkoittaa seuraavaa: työ kuormittaa meitä aina (toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän), ja palautuminen tarkoittaa tämän kuorman purkamista. Palautumistutkijat Zijlstra ja Sonnentag määrittelevät työkuormituksesta palautumisen onnistuneeksi, kun
1) yksilön fysiologinen viriäminen palaa stressiä ja kuormitusta edeltäneelle lepotasolle (fysiologinen palautuminen) ja
2) yksilö itse kokee olevansa valmis palaamaan jälleen työtehtävänsä tai -tehtäviensä pariin tai kokee olevansa valmis ottamaan vastaan uusia työtehtäviä (psykologinen palautuminen).
Palautumisen perimmäisenä tarkoituksena on valmistella kehoa ja mieltä kohtamaan uusia stressiärsykkeitä. Jos palautuminen syystä tai toisesta epäonnistuu, riski siihen, että olemme päivä päivältä huonommin valmistautuneita kohtaamaan stressaavia ja haastavia tilanteita kasvaa. Ja kun sitten, ennemmin tai myöhemmin, joudumme kohtaamaan haastavia tai stressaavia tilanteita, kuormittavat ne meitä entistä enemmän, koska joudumme kohtaamaan stressiärsykkeet vielä entistäkin vähemmin voimavaroin – ja noidankehä on valmis.
Miksi työn kuormituksesta palautuminen on niin tärkeää?
Yksinkertaisesti siitä syystä, että ihminen ei ole kone, joka jaksaisi taukoamatta toimia. Tarvitsemme taukoja, jotka katkaisevat päivänaikaisen rasituksen. Tarvitsemme palautumista myös silloin, kun emme ole erityisen stressaantuneita ja elämme tasaista hyvää arkea – mutta erityisesti silloin, jos olemme stressin ja paineen alla. Jos siis haluamme varmistaa hyvinvointimme ja toimintakykymme (ja tehokkuutemme), tulee meidän varmistaa palautumisemme. Palautumiskirjallisuudessa palatumista verrataan usein akkujen lataamiseen: jotta jaksamme toimia, on meidän ladattava akkuja säännöllisesti. Tiedämme ja huolehdimme tästä kyllä älylaitteidemme osalta, mutta miksi helposti lintsaamme siitä, kun kyse on omasta jaksamisestamme ja hyvinvoinnistamme? Ajatus siitä, että jaksaisimme tehdä työtä (tai mitään muutakaan) tauotta, lähes vuorokauden ympäri ja/tai hirvittävällä tahdilla, on absurdi. Palautumien määrissä ja tavoissa on toki yksilökohtaisia eroja, mutta varmaa on se, että jokainen sitä tarvitsee. Palautumista tulisikin tapahtua päivä- ja vuorokausitasolla, viikkotasolla ja vuositasolla – ja kaikilla näillä hetkillä on oma tärkeä tehtävänsä ja paikkansa.
Nykytutkimuksessa on jopa viitteitä siitä, että ehkä merkityksellisempää kuin se, miten paljon koemme stressiä, on se, miten hyvin palaudumme. Avainasemassa on siis palautumisen ja stressin välinen suhde. Kestämme stressaaviakin tilanteita ja ajanjaksoja, jos meillä on riittävästi palautumista vastapainoksi. Harmillisen usein kuitenkin tingimme palautumisestamme juuri silloin kun sen varmistaminen olisi erityisen tärkeää: nipistämme esimerkiksi yöunista tai vaikkapa jätämme välistä mielekkään ja merkityksellisen tapaamisen ystävän tai läheisen kanssa, kun töissä on kiirettä ja paljon tehtävää. Stressinhallinnan ja palautumisen näkökulmasta meidän tulisi kuitenkin toimia juuri päinvastoin ja vaalia ja priorisoida meitä palauttavia hetkiä erityisesti silloin, kun koemme olevamme stressin, kuormituksen ja paineen alla. Jos haluamme voida hyvin nyt ja tulevaisuudessa sekä jaksaa vaatimusten ja paineiden ristiaallokossa, tulee meidän pitää huolta palautumistamme.
Miten omaa palautumistaan voi edistää?
Ensimmäinen askel on alkaa arvostaa palautumista ja raivata kalenterista sille tilaa. Palautumista ei voi tapahtua, jos sille ei ole varattu mahdollisuuksia ja aikaa tapahtua. Jos esimerkiksi kaikki illat tai viikonloput kuluvat töitä – vaikka mielekkäitäkin – tehdessä, ei palautumiselle yksinkertaisesti tarjoudu mahdollisuutta eikä jää aikaa päivän aikana (ja pahimmassa tapauksessa se syö vielä yönkin aikaista palautumista). Yhtä lailla, jos vapaa-aika kotona on kuin ”toinen työpäivä” ja yhtä suorittamista ja velvollisuuksien hoitoa, on palautuminen usein haastavaa.
Valitettavasti ei ole olemassa yhtä ainoaa takuuvarmaa reseptiä työstressistä palautumisen edistämiseen, ja tutkijoiden mukaan palautumisen keinot ovat pitkälti yksilöllisiä. Mikä palauttaa toista, voi toiselle olla enemmänkin lisästressin lähde. Palautumistutkijat ovat kuitenkin esittäneet, että erilaisia palautumisen keinoja ja toimintoja yhdistäisi ainakin seuraavat tekijät:
1) Toiminto herättää positiivisia tuntemuksia; se on siis jotain sellaista, mistä pidät ja mikä ei tunnu velvollisuudelta tai vaadi isoja ponnisteluja ja on itselle merkityksellistä.
2) Toiminto ei kuormita samoja psyko–fysiologisia systeemejä, jotka ovat työpäivän aikana käytössä, eli tekeminen tarjoaa tuntemuksen ”jostain ihan muusta”.
3) Toiminto auttaa irrottamaan ajatukset työstä ja sen mukanaan tuomista ajatuksista ja tunnekuormituksesta.
4) Toiminto tarjoaa mahdollisuuden hellittämiseen ja psyykkiseen ja fyysiseen hidastamiseen.
Esimerkkejä tällaisista palauttavaista toiminnoista ovat muun muassa rentoutuminen, rauhallinen ja matalatempoinen liikunta (esim. kävely), luontokokemukset, musiikin kuunteleminen, oleilu, lukeminen, sosiaalinen kanssakäyminen, mielekkäät harrastukset, perheen kanssa puuhastelu jne.
Jos siis haluamme jaksaa töissä ja voida hyvin, vaalitaan ja arvostetaan näitä palautumisen hetkiä – niin yksilö- kuin organisaatiotasollakin!
(Lue lisää palautumisesta suomeksi esimerkiksi tästä teoksesta tai englanniksi tästä)
Elina Honkasalo
Kirjoittaja on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava, joka tutkii työkuormituksesta palautumista ja sen kasvattamista valmennusintervention keinoin.
Lisää palautumisesta ja sen edistämisestä HENRYn aamiaistilaisuudessa 16.5.2019