22.05.2019
Oppimisen ohjaaminen – jokaiselle tarpeellinen työelämätaito
Miten paljon työhösi tarvitsemista taidoista ja tiedoista olet oppinut koulun penkillä? Entä muissa koulutuksissa? Millaisen osan kehittymisestäsi laittaisit ”omaan piikkiisi”? Entä millaisen kiitoksen ansaitsevat ympärilläsi olevat ihmiset?
Opimme työssä suurimman osan tarvitsemistamme taidoista. Osa taidoista kertyy suunnitellusti, esimerkiksi hyvin toteutetun perehdytyksen myötä. Jotkut taidot opitaan sattumalta. Oppimisen prosessissa on monia merkittäviä sekä etukäteen että jälkikäteen mietittäviä asioita, jotta se tapahtuisi sulavasti ja merkityksellisesti. Erityisen tärkeitä ovat kulloinkin ympärillä olevat ihmiset.
Kun tehdään työtä ja keskustellaan siitä – kehitytään. Samalla harjoitellaan reflektointi- ja palautetaitoja. Tätäkin prosessia voidaan ”viilata” tehokkaammaksi. Tehokkuudessa ei kuitenkaan voida käyttää umpikujaan johtavia ”oikoteitä”. Tietoa tai osaamista ei voi ”siirtää” valmentajalta oppijalle. Oppijan täytyy itse työstää asiaa mielessään. Omaksumiskyky ei myöskään veny loputtomiin. Vähemmän on enemmän. Aivotutkimus on osoittanut palautumisen tärkeyden. Miten on mahdollista oppia tehokkaasti ja ketterästi?
Leenamaija Otala kuvaa ketterää oppimista ”kaoottisena edestakaisin-liikkeenä, jossa vaihtelevat palautteet, tiedon hankinta ja soveltaminen, kokeilut, arvioinnit ja oivallukset”. (Otala: Ketterä oppiminen, 2018). Ketterä oppiminen ei noudata useinkaan ennalta määrättyä prosessia. Näin ollen sitä on myös mahdotonta hallita ja johtaa perinteisellä tavalla. Kaoottisuus on toisen mielestä innostavaa ja toisaalla kuormittunut työkaveri ei tunne hallitsevansa enää normaalityötään. Työpaikoilla on aina oppimisen edelläkävijöitä ja perässähiihtäjiä. Nämäkin paikat vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Samasta suunnasta on joskus tärkeämpää huolehtia kuin samasta tahdista.
Jokainen työryhmän jäsen vaikuttaa muiden oppimiseen. Yhdessä oppimisessa on voimaa ja toisaalta huono ilmapiiri latistaa helposti tarvittavan innostuksen. Vertaisoppiminen alkaa luottamuksen ja turvallisuuden rakentamisella. Yhdessä opittaessa on siedettävä epävarmuutta ja voitava tuoda esiin myös haavoittuvaisuutta. Erilaiset näkökulmat haastavat oppijoiden omia käsityksiä. Samanmielisyys ei kehitä. Palaute- ja dialogitaidot ovat oppivan tiimin ydinosaamista.
Muuttuva maailma ja kompleksiset ongelmat edellyttävät uutta näkökulmaa oppimiseen. Työelämässä tarvitsemme yhä enemmän yhteistä pohdintaa ja jaettua ymmärrystä. Joskus myös kykyä sietää ristiriitoja ja jännitteitä. Kompleksisessa maailmassa oppimista ei ratkaista opettamalla. Sitä, mitä kukaan ei ole vielä oppinut, ei voida myöskään opettaa muille. Tulevaisuuden oppiminen edellyttää sekä itseohjautuvuutta että ohjauksellisuutta. Nämä taidot kuuluvat kaikille. Oppimisen kultaisessa kolmiossa on motivaatio, volitio ja reflektointitaidot. Niiden löytämiseen, ylläpitoon ja kehittämiseen tarvitsemme toisiamme. Ohjaajana, kehittäjänä, valmentajana tai sparraajana voi toimia kuka vain työyhteisöstä. Ohjaustaitoja pitäisikin työpaikoilla opettaa – tai ohjata oppimaan. Ne ovat tulevaisuuden työelämätaitoja. (Kupias & Peltola: Oppiminen työssä, 2019).
Raija Peltola
Tietokirjailija, coach (PCC), työnohjaaja, partner, Tevere Oy