02.12.2019
Voiko psykologista turvallisuutta olla liikaa?
Tämä mielenkiintoinen kysymys tuli esiin Yhteensattumia-hankkeen ja Henry ry:n psykologiseen turvallisuuteen liittyvässä työpajassa. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että liika psykologinen turvallisuus voisi johtaa esimerkiksi epäeettiseen toimintaan. Eikö silloin kuitenkin ole psykologisen turvallisuuden puutetta, jos kukaan ei uskalla sanoa vastaan, vaikka haluaisi?
Mitä on psykologinen turvallisuus?
Psykologinen turvallisuus viittaa organisaation jaettuihin uskomuksiin siitä, missä määrin jäsenet kokevat psykologisesti turvalliseksi ottaa henkilöidenvälisiä riskejä, puhua avoimesti ja keskustella epäonnistumisista.
Psykologisen turvallisuuden on todettu lisäävän virheistä oppimista, ongelmanratkaisua, yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä. Kun ollaan kollektiivisesti vastuussa virheestä, se on helpompi myöntää kuin silloin, jos yksilö on vastuussa. Googlen Aristotetle -tutkimuksessa havaittiin, että psykologinen turvallisuus oli isoin tiimien menestymistä selittävä tekijä.
Psykologisesti turvallista kulttuuria on kuvattu muun muassa siten, että siinä yhteisön jäsenet sanovat, mitä ajattelevat, ja kun on ongelma, puhuvat siitä. Psykologiselle turvallisuudelle on merkityksellistä dialogin taito. Tällaisessa kulttuurissa ollaan avoimia rehelliselle palautteelle, avoimesti eri mieltä olemiselle ja olemassa olevien käytäntöjen kyseenalaistamiselle. Mitä enemmän on psykologista turvallisuutta, sitä todennäköisempää puheeksi ottaminen on, vaikka se olisi riskialtista. Tuodaan esiin ideoita, jotka voivat haastaa totutut tavat ja olla muiden organisaation jäsenten intressien vastaisia.
Psykologinen turvallisuus rohkaisee muutosta ja vakiintuneiden toimintamallien murtumista.
Voiko olla liian paljon hyvää asiaa?
Psykologista turvallisuutta on alettu tutkia myös kielteisestä näkökulmasta eli voiko liika psykologinen turvallisuus voi johtaa ikäviin lopputuloksiin. On ”puhuttu liikaa hyvää asiaa” (too much of a good thing) -vaikutuksesta. Tutkijat Pearsall ja Ellis (2011) ja havaitsivat, että korkean psykologisen turvallisuuden tiimit käyttäytyvät todennäköisemmin epäeettisesti eli valitsevat vaihtoehdon, joka voi olla epäeettinen ja saavat sille tukea.
Yksilöille ja tiimeille on tyypillistä puolustaa ja jatkaa nykytoimintaansa, vaikka olisi selvää näyttöä siitä, että toiminta ei johda hyviin lopputuloksiin. Psykologinen turvallisuus voi olla riski yksilön maineelle, jos yksilön aloite koetaan uhkaavaksi. Pelon ilmapiirissä pelätään rangaistusta ja häpeää sekä peitellään virheitä.
Vastauksena otsikon kysymykseen, omasta mielestäni psykologista turvallisuutta ei voi olla liikaa. Voisi ajatella, että psykologisesti turvallisessa kulttuurissa kannustettaisiin työntekijöiden tuomaan esiin havaintoja olemassa olevista käytännöistä, jotka voivat vahingoittaa organisaatiota. Onko silloin psykologista turvallisuutta, jos ryhmäajattelu johtaa siihen, ettei kukaan puhalla peliä poikki (whistleblowing)? Jollei ole halukkuutta ottaa puheeksi, ei ole psykologista turvallisuutta.
Syyskuussa 2018 käynnistyneessä Työsuojelurahaston rahoittamassa Yhteensattumia -tutkimushankkeessa tuotamme tuoretta tietoa ja uusia ratkaisuja yhteensattumien hyödyntämisestä sekä psykologisesta turvallisuudesta ja sen vahvistamisesta työssä.
Marja Känsälä, KTT, Erikoistutkija, Työterveyslaitos
Lähde: Pearsall, M., & Ellis, A. (2011). Thick as thieves: The effects of ethical orientation and psychological safety on unethical team behavior. Journal of Applied Psychology, 96 (2), 401-411 DOI: 10.1037/a0021503