18.06.2020
Paluu monimuotoisuuden sorvin ääreen
Moni tärkeä yhteiskunnallinen teema on jäänyt viime kuukausina poikkeusolojen jalkoihin. On vaikeaa ennustaa, nousevatko ne lähitulevaisuudessa esiin entistä voimakkaampina vai huomataanko, että jotkut niistä joutavatkin vähemmän tärkeinä jäädäkin unholaan. Ehkäpä kokemukset yhteisesti jaettavissa olleesta uhasta ovat tuoneetkin mukanaan sellaista moniäänisyyttä ja uutta yhteisöllisyyttä, että ymmärrystä riittää ylittämään erinäkökulmaisuuden. Näinköhän ihmiskunta olisi oppivainen?
Nyt kun alamme pikkuhiljaa palata taas työyhteisöjen arkitodellisuuteen – tai ainakin kesäloman jälkeen – törmäämme ja näemme todennäköisesti taas muutakin kuin viruksia, tehohoitotilastoja, virtuaalivirtuooseja ja virtuaaliväsyneitä. Yksi sivuraiteelle jäänyt teema on kulttuurinen monimuotoisuus, joskin samaan teemaan liittyvien negatiivisten uutisten valossa on kyllä osoitettu mieltä jopa Suomessa.
Työyhteisöt ovat täynnä erilaisuutta, mutta entä osaaminen?
Erilaisuus ja erilaistaminen ovat tuttuja sekä henkilöstölle että johdolle. Niihin liittyvä osaaminen ei niinkään. Kokemukseni mukaan haasteita riittää. Diversiteettiin liittyvää työelämäosaamista pidetään kansainvälisestikin yhtenä tärkeänä ammatillisena kvalifikaationa, jonka kehittyminen ei ole ollenkaan itsestään selvää tai luontaista. Pikemminkin siihen sisältyy paljon epävarmuutta ja arkailua, mutta myös yksinkertaisesti epätietoisuutta. Hyvin usein se kaipaa ympärilleen koulutuksellisia rakenteita, ehkä mieluummin informaalisia kuin muodollisia.
Työpaikoilla ja työelämässä yleensäkin puuttuu sekä tietoa että käsitteellistämistä, mutta erityisesti ymmärrystä. Itse kunkin kulttuuriin liittyvät kysymykset ja niiden konkretisoituminen käytännön työssä ja työyhteisöissä ovat vain ehkä hämmästyttävänkin haasteellisia ja sensitiivisiä puheenaiheita, täynnä myyttejä ja väärintulkintoja. Sekä tutkimukset että käytäntö osoittavat niihin liittyvän keskustelun jäävän työpaikalla helposti sivuun.
Monikulttuuriosaaminen on peiliin katsomista
Viime kuukausina olen useampaan otteeseen törmännyt ajatukseen siitä, että yksi kohtalonkysymyksistämme on ”millainen olen, siten toimin”. Tämä on noussut esiin keskustelussa itseohjautuvuudesta, keskustelussa kriisijohtamisesta, keskustelussa viisaudesta. Tämä oli myös yksi oman väitöstutkimukseni tuloksista, kun tarkastelin työnohjausta monikulttuuriosaamisen edistäjänä. Työnohjaus on hyvä henkilöstön kehittämisen ja työssä oppimisen väline, mutta toimii monikulttuuriosaamisen näkökulmasta tehokkaasti vain, jos työnohjaajalla itsellään on – uskaltaisinko sanoa, nykyistä enemmän - laaja-alaista ja ilmiötason kulttuurista ymmärrystä mutta ennen muuta kosketuspintaa omiin ajatusrakennelmiinsa ja emootioihinsa.
Monikulttuuriosaamisessa on kyse kompetenssiprosessista, jossa tarvitsemme ymmärrystä loputtomasti. Työ ei lopu kesken, olivatpa olot sitten uudet normaalit tai poikkeukselliset. Erilaisuus on aina keskellämme.
Aila Niemelä
Aila Niemelä on aikuiskouluttaja, työyhteisövalmentaja, työnohjaaja ja tietokirjailija, jolle organisaatioajattelu, johtaminen ja monikulttuurisuus ovat olleet viime vuosina toiminnan keskiössä. Vuosi sitten hän väitteli kasvatustieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Aila toimii toiminimellä, jonka verkkosivut löytyvät osoitteesta www.awailable.com Viime aikoina Aila on panostanut monella tavalla ja tasolla työnohjauksen ja työnohjaajien kehittämiseen ja koulutukseen. Hän on myös julkaissut mm. työnohjauksesta ja monikulttuuriosaamisesta osana työelämää. Työn alla on nytkin henkilöstön kehittämiseen liittyvää tekstiä.