11.11.2020
Taantumista vai kehitystä eli päättelykyky, muisti ja oppiminen ikääntyessä
Toisessa blogissaan AgeWise Oy:n perustajat Heini Järvinen ja Liisa Järvilehto kirjoittavat persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksestä työuran aikana.
Tulet töihin vain huomataksesi, että toimiston avaimet ovat jääneet kotiin ja myöhemmin kokouksessa et meinaa muistaa uuden työkaverisi nimeä, tai puheenvuorosi tultua sitä, mitä olitkaan aikeissa sanoa. Jos olet yli 50-vuotias, et välttämättä ajattele olevasti vain ylikuormittunut tai hajamielisyyden olevan inhimillistä, kuten olisit vastaavassa tilanteessa ken ties ajatellut työuran alkupuolella. Mieleen voi sen sijaan hiipiä pelko siitä, että ikä ei tule yksin ja alamäki on alkanut. Ei taida olla juuri työtehtäviä jäljellä, joissa ajattelutoimintojen tylsistyminen, oppimiskyvyn taantuminen tai muistin pettäminen olisivat merkityksettömiä asioita. Vielä kun pitäisi oppia läpi elämän ja muutos on työelämän ainoa pysyvä olotila, ei ihme, että ajattelutoimintojen säilyminen iskukunnossa työuran loppuun asti mietityttää. Hyvä uutinen on se, että tämän hetken työelämän konkareilla ei pitäisi olla syytä huoleen, sillä stereotypiat mielen tylsistymisestä ikääntyessä ovat pääosin virheellisiä!
Monen maan ikärakenne on muuttumassa niin, että vanhimmat ikäluokat ovat aina vain suurempi osuus koko väestöstä. Tämän myötä myös psykologiassa on alettu kiinnittää enemmän huomiota kehityskulkuihin myöhemmässä aikuisuudessa. Kognitiiviset taidot eli tiedonkäsittelyyn liittyvät taidot kuten muisti, päättely ja oppiminen ovat tärkeä tutkimuskohde. Suuria joukkoja ihmisiä onkin seurattu maailmalla tutkimushankkeissa, joiden tarkoituksena on kartoittaa ihmisen kehitystä läpi vuosikymmenten. Laajojen seurantatutkimusten lisäksi kognitiivisten taitojen kehitys aikuisuudessa on muutenkin ollut tutkimusryhmien mielenkiinnon kohteena, eikä ihme, sillä tutkittavaa riittää. Tiedetään kuitenkin, että mikäli seurataan ihmisten kognitiivisten taitojen kehitystä keski-iän jälkeen, yksilöllinen vaihtelu on valtaisaa ja joukkotasolla alaspäin laskeva trendi on etenkin työelämässä vietettyjen vuosien aikana hyvin vähäinen. Suurimmat erot tulevat esiin vasta eläkeiän jälkeen. Lisäksi muutokset eivät suinkaan tapahdu kaikilla kognition osa-alueilla samatahtisesti. Keskeisin muutos työurien aikana on se, että monilla meistä hermoston prosessointinopeus laskee ja tämän myötä esimerkiksi asioiden mieleenpalautus tai oivaltaminen tapahtuvat hitaammin kuin hermostollisesti parhaassa iskussa olevilla parikymppisillä. Mikäli suoriutumisella ei ole aikarajaa, erot suorituksen lopputuloksen osalta pääosin hälvenevät. Kulttuurimme arvostaa nopeutta ja määrällistä tehokkuutta, mutta näiden ylivertaisuus kaikkien työsuoritusten näkökulmasta ei ole mitenkään itsestään selvä.
Ihmisen kehitys jatkuu läpi elämänkaaren ja palvelee kunkin elämänvaiheen tarpeita. Älykkyys esimerkiksi jaetaan usein kahteen osa-alueeseen, joista toinen vähenee iän myötä toisen karttuessa läpi elämän. Joustava älykkyys on meidän palveluksessamme parhaimmillaan nuoruudessa ja varhaisemmassa aikuisuudessa, kun keräämme kokemusta elämästä ja työstä: aivomme prosessoivat tietoa nopeasti, oppivat monia asioita sukkelasti ja käsittelevät monia asioita rinnakkain melko vaivattomasti. Kiteytynyt älykkyys taas kuvaa henkilön yleistietouden laajuutta, sanavarastoa ja aiemmin kertyneen tiedon varassa tapahtuvaa päättelyä ja kokonaisuuksien hahmottamiskykyä. Se on kokemuksen - sekä virallisen koulutuksen että yleisesti tietyssä kulttuurissa kasvamisen- seurausta. Kiteytynyt älykkyys liittyy joustavaan älykkyyteen sikäli, että mitä enemmän joustavaa älykkyyttä henkilöllä on, sitä enemmän hän todennäköisesti myöhemmin ilmentää kiteytynyttä älykkyyttä. Kiteytynyt älykkyys säilyy ja osin lisääntyy läpi elämän ja mahdollistaa heikentyvien taitojen kompensoinnin. Kokemus työstä ja elämästä yleensä kompensoi siis tehokkaasti niitä muutoksia, joita kognitiivisissa toiminnoissa tapahtuu työuran aikana ja jopa estää niitä. Esimerkiksi matemaattinen kyvykkyys laskee keskimäärin myöhempää aikuisuutta kohti mentäessä. Paitsi niillä, jotka työssään tai elämässään käyttävät matematiikkaa aktiivisesti; heillä muutokset ovat hyvin vähäisiä. Tarvitsemamme taidot pysyvät siis yllä paremmin ja voivat kehittyä pidempään kuin ne, joita emme hyödynnä.
Työelämän puitteissa oppimiskykyä on keskimäärin vaikka kuinka paljon. Eri asia onkin sitten vanhemmille työntekijöille tarjottavat mahdollisuudet oppimiseen ja motivaatio oppia juuri sitä, mitä on tarjolla opeteltavaksi. Oppimiseen liittyvä motivaatio muodostuu tutkimusten mukaan osin eri tavalla vanhemmilla työntekijöillä kuin nuoremmilla ja tavoissa oppia tehokkaasti voi myös olla eroja. Uran loppuvaiheilla ei välttämättä esimerkiksi motivoi opetella jotain, minkä merkitys omien työtehtävien näkökulmasta on hämärän peitossa tai realisoituisi mahdollisesti vasta joskus tulevaisuudessa. Itselle merkitykselliset tai tärkeänä pidetyt asiat voidaan oppia hyvinkin nopeasti. Vaikka jokaisen työelämätaitoihin kuuluu nykyään oman osaamisen päivittäminen, on myös työnantajien vastuulla miettiä sitä, kuinka tärkeäksi määritellyt uudet taidot opetetaan motivaatioltaan, kyvyiltään ja mielenkiinnonkohtailtaan monipuoliselle henkilöstölle. Vanhimpien työntekijöiden näkökulmasta yksi keskeinen motivaatiosyöppö on varmasti tämä: mikäli lähtökohtaisesti et koe olevasi merkittävä ja arvostettu osa yhteisöäsi, ei sinun kannata panostaa myöskään uuden opiskeluun tai osallistua aktiivisesti työyhteisösi kehittämiseen.
Virikkeet ja haasteet vaikuttavat aivoihimme myönteisesti ja haitallisia muutoksia hidastaen. Sopiva määrä haasteita ja uuden oppimista vaikuttaa myös mielialaan, mikä taas lisää mahdollisuuksia aktiivisuuteen. Myönteinen kierre on valmis. Työ voi tarjota mahdollisuuksia virikkeisiin ja kehittymiseen kaikenikäisille työntekijöille, jotka niitä kaipaavat ja se on upeaa. Onkin tärkeää aktiivisesti välttää kielteisiä ikästereotypioita, sillä meillä on valitettava taipumus alkaa sopeuttaa toimintaamme niiden mukaisesti. Ahdistuneisuus, huoli ja pelko iän mukana tulevia vitsauksia kohtaan heikentää tutkitusti toimintakykyä ja suoriutumista ja pitkän päälle saattaa jopa lyhentää elinikäämme fysiologisten vaikutusten kautta ja käytökseemme vaikuttamalla. Ei anneta turhien ennakkoluulojen pilata (työ)elämää vaan opetellaan näkemään paras kaiken ikäisissä osaajissa.
Liisa Järvilehto, psykologi ja Heini Järvinen, psykologi ja AgeWise Oy:n perustajat
AgeWise Oy panostaa kokeneimpiin työntekijöihin kouluttamalla ja valmentamalla työelämän avainhenkilöitä vanhenemisen psykologiasta ja ihmisten kehityksestä läpi elämän.