28.01.2021
Työolot, työkyky ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä aleni jo reilun vuosikymmenen. Hyvä kehityssuunta kuitenkin kääntyi pari vuotta sitten. Syynä tähän ovat alle 35-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden mielenterveysperustaisten työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen lisääntyi 2000-luvun alkuvuosiin asti, mutta vuoden 2008 jälkeen se kääntyi selvään laskuun. Väheneminen oli voimakkaampaa somaattisista eli ruumiillisista sairauksista kuin mielenterveyssyistä aiheutuvissa työkyvyttömyyseläkkeissä. Kuitenkin myös mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet vähentyivät selvästi.
Viime vuosina on kuitenkin nähty käänne huonompaan suuntaan. Vuonna 2018 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä oli selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna, ja tämän jälkeen siirtyneiden määrä on pysynyt aikaisempaa korkeammalla tasolla.
Mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä kääntyi lievään kasvuun jo vuonna 2015. Somaattisten sairauksien perusteella myönnetyt eläkkeet kuitenkin vähenivät edelleen. Kun myös somaattisten sairauksien perusteella myönnettyjen eläkkeiden väheneminen vähän myöhemmin tasaantui, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden kokonaismäärä alkoi kasvaa. Viime vuosina havaitun työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrän kasvun syynä on suurimmalta osalta alle 35- ja yli 60-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen.
Somaattisista syistä eläköityvien määrän aleneminen tasaantunut
Tärkeä mutta samalla kiperä kysymys on, mikä on muutosten syynä. Mitään yksittäistä syytä tuskin on. Somaattisissa sairauksissa voidaan ajatella, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden väheneminen liittyy väestön terveyden paranemiseen ja työolojen muuttumiseen fyysisesti aikaisempaa kevyemmiksi. Lääketieteelliset menetelmät ja kuntoutus ovat kehittyneet. Monet aiemmin työkyvyttömyyseläkkeelle johtaneet sairaudet ovat nykyisin hoidettavissa niin, että ei tarvitse jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Työhön liittyvät altisteet ja terveysriskit ovat vähentyneet, ja ruumiillisesti raskaiden työtehtävien vähentyessä työssä jatkaminen on terveysongelmista huolimatta mahdollista aikaisempaa useammin.
Viime vuosina kuitenkin myös somaattisista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lasku on tasaantunut. Aikaisemmin havaittu nopea väheneminen kohdistui suurelta osin matalasti koulutettuihin ja matalassa sosioekonomisessa asemassa työskenteleviin. Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä ovat siten kaventuneet. Voi kuitenkin olla, että kun matalan koulutuksen saaneilla ja työntekijäammateissa työskentelevillä työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuus on laskenut lähemmäksi korkeasti koulutettujen ja toimihenkilöiden tasoa, suurin laskupotentiaali on jo käytetty.
On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan kehitys jatkuu tästä eteenpäin. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan nähtävissä, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen somaattisista syistä lisääntyisi merkittävästi.
Mielenterveysperusteet kasvaneet suurimmaksi työkyvyttömyyden syyksi
Myös mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet vähenivät vuoden 2008 jälkeen, mutta viime vuosina niiden määrä on selvästi kasvanut. Vuonna 2019 mielenterveyssyyt ohittivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet tärkeimpänä yksittäisenä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen diagnoosiryhmänä.
Ei ole selvää näyttöä siitä, että mielenterveysongelmien yleisyys väestössä olisi lisääntynyt. Osittain syynä on se, että väestötasolla mielenterveyden mittaaminen on hankalaa. Suuria väestötasoisia terveystutkimuksia tehdään harvakseltaan, ja niissäkin mielenterveyden mittaamiseen käytettävissä olevat resurssit ovat niukat. Alati laskevat kysely- ja haastattelututkimusten osallistumisprosentit myös vaikeuttavat luotettavan kuvan saamista väestön mielenterveyden muutoksista.
Mielenterveyslääkkeiden käyttö lisääntyi voimakkaasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana ja tasaisemman vaiheen jälkeen uudestaan viime vuosien aikana. Lääkkeiden käytön muutoksiin voivat kuitenkin vaikuttaa myös hoitokäytäntöjen muutokset ja mielenterveyshäiriöiden aikaisempaa parempi tunnistaminen eivätkä mielenterveyden muutokset sinänsä.
Mielenterveysongelmiin perustuvien sairauspoissaolojen muutokset ovat olleet hyvin samanlaisia kuin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen muutokset. Mutta samoin kuin työkyvyttömyyseläkkeissä, epävarmaa on, missä määrin kyse on mielenterveyden muutoksista ja missä määrin mielenterveysongelmien aiheuttaman työkyvyttömyyden muutoksista.
Työtä pitää muokata työkykyyn sopivaksi
Työelämän muutosten seurauksena monet työtehtävät ovat kognitiivisesti aikaisempaa haastavampia ja henkisesti kuormittavampia. Työoloja koskevissa tutkimuksissa on havaittu kiireen kokemusten ja aikapaineen lisääntyneen. Nämä muutokset voivat vaikuttaa siihen, että mielenterveysongelmien ilmaantuessa voi olla entistä hankalampaa pärjätä työelämässä.
Mielenterveyden ongelmat ovat usein kausittaisia ja ohimeneviä. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jotta mielenterveyden tilapäiset ongelmat eivät johda sairauspoissaoloihin ja pysyvään työstä poistumiseen. Henkilöstöjohdolla on tärkeä rooli siinä, että työtä muokataan kulloisessakin tilanteessa työkykyyn sopivaksi ja työkykyä tukevaksi yhdessä työntekijöiden kanssa.
Mielenterveysongelmissa on yleistä työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen määräaikaisena, mutta työhön paluu määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen on toisaalta selvästi harvinaisempaa kuin muissa työkyvyttömyyseläkkeissä. Työhön paluun tukeminen myös mielenterveysongelmissa on entistä tärkeämpää.
Eläkeiän nousu lisää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä
Naisten mielenterveysperustainen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on lisääntynyt enemmän kuin miesten. Monissa naisvaltaisissa hoito- ja ihmissuhdeammateissa havaitaan korkeita työkyvyttömyyseläkeriskejä. Nämä ammatit eivät kuitenkaan yksistään selitä mielenterveysperusteisten eläkkeiden kasvua, vaan sitä on useissa muissakin ammattiryhmissä.
Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen lisääntyminen nuorimmissa ikäryhmissä on tasoittanut ikäryhmien välisiä eroja, yli 55-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on kuitenkin edelleen yleisintä.
Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa vanhuuseläkkeen alaikärajaa sovittiin nostettavaksi silloisesta 63 vuodesta vuosittain kolmella kuukaudella 65 vuoden ikärajaan saakka. Kaikki eivät saavuta nousevaa vanhuuseläkkeen ikärajaa vaan joutuvat siirtymään työkyvyttömyyseläkkeelle. Yli 63-vuotiaiden lisäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen voi lisääntyä eläkeikärajan noustessa myös hieman tätä nuoremmilla. Pidempi odotettavissa oleva työkyvyttömyyseläkeaika voi lisätä eläkehakuisuutta, kun ei enää jakseta sinnitellä vanhuuseläkkeelle asti.
Koska vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee, työkyvystä huolehtiminen vanhemmissa ikäryhmissä on erityisen tärkeää. Toimia ei kuitenkaan voida lykätä vain yli 55-vuotiaisiin, vaan osaamista ja työkykyä tukevia toimenpiteitä ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyä pitää tehdä koko työuran ajan.
Mikko Laaksonen
Mikko Laaksonen toimii erikoistutkijana Eläketurvakeskuksen tutkimusosastolla keskittyen erityisesti työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyviin aiheisiin. @mikko_laaksonen