06.09.2021
Yritysten on uudelleensynnyttävä yhteisöiksi
Pandemia on muuttanut yritysten toimintaa, mutta vielä enemmän se on muuttanut yksittäisten ihmisten suhtautumista työhönsä. Pandemiasta johtuen olemme saaneet ainutkertaisen mahdollisuuden tehdä työstä entistä inhimillisempää.
Isoissa yrityksissä korona on täyttänyt kalenterit. Jokaisesta asiasta järjestetään palaveri. Niinpä kalenterit pullistelevat kokouksia, jotka eivät aina välttämättä olisi tarpeellisia. Tuntuu kuin päätöksenteon mekanismi olisi rikkoutunut.
Puolitoista vuotta sitten ihmiset ajettiin kotiin töihin. Mitä kauemmin olemme olleet etäällä toimistosta ja työkavereista, sitä useampi on ryhtynyt pohdiskelemaan työn merkitystä ja roolia elämässä. Teams-ruutua tuijottaessa moni on alkanut miettiä, miksi käyttää arvokasta aikaansa juuri tämän organisaation palveluksessa.
Aivan kuin yhteenkuuluvuuden illuusio olisi rikkoutunut.
Ehkäpä nämä asiat korjaantuvat, kun palaamme toimistoille ja pääsemme takaisin vanhoihin rutiineihin.
Toivon, ettemme palaa samanlaiseen työhön kuin ennen pandemiaa. Meille on tarjottu hieno mahdollisuus muuttaa päätöksenteon mekanismeja, työn merkitystä ja roolia elämässämme.
Kun keskustelin käyttäytymistieteilijä Tamas David-Barrettin kanssa, hän sanoi kärsivänsä pandemiasta eniten siksi, ettei voi kutsua ihmisiä kylään ja tarjota heille ruokaa ja juomaa. Hän kärsii, kun ei voi antaa.
Ihminen on yhteisöllinen laji, joka vahvistaa siteitä toisiin antamalla jotain. Toimimme näin, koska haluamme olla arvokas osa yhteisöä.
Koronasta johtuen olen tutkinut erilaisten yhteisöjen toimintamalleja ja mitä sieltä olisi sovellettavissa tulevaisuuden työn pohjaksi.
Laadin alla olevan listan tärkeimmistä yhteisöjen elementeistä, joita voi hyödyntää organisaatioiden uudistamisessa:
Henkilökohtainen hyöty
(tämä on aika itsestäänselvä)
Emme voi olla pitkään osa sellaista yhteisöä, josta emme koe saavamme mitään.
Työn pitää tuottaa minulle itselleni arvoa. Tämä voi olla rahaa, mutta yhä useammin se on jotain ihan muuta, kuten oppimista ja kehittymistä. Tärkeää on myös oikeudenmukaisuuden tunne, eli ettei kukaan hyödy minusta tahtomattani.
Luottamus
Yhteisössä ihmisen on koettava olevansa turvassa ja omiensa joukossa.
Minun on tunnettava ne ihmiset, joiden kanssa teen töitä. Meidän ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta minun on luotettava siihen, että koemme työn merkityksen suurin piirtein samalla tavalla ja että uskallan jakaa heille myös asioita, joista olen epävarma. (Tämän voi aloittaa vaikka pitämällä kamerat päällä etäkokouksissa)
Jakaminen
Yhteisön on oltava enemmän kuin jäsentensä summa. Tämä onnistuu vain, jos yhteisön jäsenet tukevat ja kehittävät toisiaan.
Haluan kokea olevani muille arvokas. Mutta haluan jakaa asioita vain niille ihmisille, joihin voin luottaa ja jotka jakavat arvomaailmani. Siksi valitsen itse ne kanavat, joissa jaan.
Omistajuus
Jokaisella yhteisön jäsenellä on oltava sellainen tunne, että tämä on hänen yhteisönsä, ei jonkun muun yhteisö, jossa hän saa vierailla.
Haluan, että minulla on oikeus tehdä omaan työhöni liittyvät päätökset, hyväksyttämättä niitä muilla. Saan itse priorisoida työtehtäväni ja ajankäyttöni.
(Jakamalla omistajuus kaikille halukkaille palaverien määrä on helppo puolittaa.)
Uhrautuminen
Jäsenen odotetaan uhraavan jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä liittää hänet osaksi yhteisöä, mikäli uhraus tehdään oikean asian puolesta.
Minun on joskus tehtävä liian vaikeita asioita, laitettava maineeni ja uskottavuuteni peliin. Minä uskallan ottaa tämän riskin, koska koen, että se on oikein ja välttämätöntä.
Merkitys - Purpose
Yhteisöllä on jonkin yksittäistä jäsentä suurempi tehtävä, ja sen pitää olla kaikille selkeä ja merkittävä.
Minulla on selkeä näkemys siitä, miksi teen työtäni. Ja tämä on jaettu käsitys työyhteisössämme. Kun tiedän, miksi teen työtäni, koen työni hyödyllisemmäksi, minun on helpompi luottaa samalla tavalla ajatteleviin ihmisiin, haluan jakaa muille ja oppia, osaan tehdä automaattisesti oikeita päätöksiä itsenäisesti, uskallan ottaa riskejä ja koen tekeväni jotain merkittävää.
Pandemia paljastanut, kuinka usein liiketoimintaa ohjaavat liian mekanistiset mallit, joissa prosessit ja kontrolli ovat tärkeitä. Etätyön kautta olemme oppineet, että yhteenkuuluvuus ei voi perustua vain yhteiseen toimistoon tai tiimipäivään.
Nyt olisi sopiva hetki ottaa käyttöön uudenlaisia ajattelu- ja toimintatapoja. Yhteisöllisyyden ymmärtäminen voi auttaa meitä kytkeytymään takaisin niihin malleihin, jotka ovat meille ihmisille kaikkein luonnollisimpia.
Miikka Leinonen
Linkit:
https://www.linkedin.com/in/miikkaleinonen/
https://www.ghostcompany.fi/pages/community-strategy
https://www.tamasdavidbarrett.com/