01.12.2022
Generalisti kysyy: kannattaako palkata ihminen, jonka CV on yhtä pitkä kuin valovuosi?
Minä olen generalisti, moniosaaja, jokapaikanhöylä. Olen myös Suomen tunnetuin ammattiahdistuja eli henkilö, joka on kokenut epävarmuutta siitä, kuka ammatillisesti on tai mitä haluaisi olla.
Olen se tyyppi joka ei lapsena, nuorena tai vielä aikuisenakaan ole tiennyt “mikä minusta tulee isona?” Minulta on puuttunut “haluan olla lääkäri” tyyppinen, kirkas kiintotähti, joka olisi johdattanut minua opinto- ja työelämäpolulla suoraan eteenpäin.
Siksi olen etsinyt omaa paikkaani varsin perinpohjaisesti. Vaikka tavoite ei ole ollut Suomen ennätys erilaisten roolien haltijana, niitä on kertynyt minulle jo yli 40. Valtaosa näistä töistä on ollut työsuhteisia. Joukossa on lisäksi vapaaehtoistyön nimissä hoidettuja tehtäviä ja pari opiskeluihin liittynyttä työharjoittelua.
En erittele näitä kokemuksia eri laareihin, koska osaaminen on potti, joka jatkuvan oppimisen idean mukaisesti kasvaa kaiken tekemisen äärellä. Riippumatta siitä, onko työstä saanut palkkioksi euroja vai lämpimän kiitoksen.
Pystyykö tällainen moniosaaja sitoutumaan?
Minulta on kysytty olenko taustani vuoksi saanut osakseni epäilyjä? Esimerkiksi tilanteessa jossa haen töitä. Olen myös nähnyt kommentin, “En palkkaisi ihmistä tuollaisella taustalla. Kyllä pitää osata sitoutua!”
Ymmärrän ja en ymmärrä kyseistä heittoa.
Kyseisen epäilyksen esittävä tarkoittanee, että jos solmii työsuhteen, siinä tulee pysyä. Epävarmuus voi liittyä siihen, että tällaisella taustalla olevan tyypin ajatellaan olevan jotenkin “levoton”. Henkilö ei tiedä mitä haluaa, jonka vuoksi hän ajelehtii, eikä sitoudu mihinkään.
Voi olla näinkin. Mutta.
Ainakaan omalla kohdallani ei ole kysymys sitoutumisen puutteesta. On kysymys vahvasta sitoutumisesta nykyisen malliseen työelämään, jossa otan avoimin mielin vastaan kaikenlaisia tehtäviä. Ymmärrän, että jos yksi asia päättyy, toinen voi alkaa.
On myös tärkeää muistaa nykyisen työn piirteet, kuten Työn tuuli (1/2022) nosti esille. Todella moni työ on tänä päivänä tunti-, urakka- ja osa-aikatyötä. Se ei ole kenenkään vika, vaan laajemman kupletin juoni. Tulevaisuustutkijat jopa ennustavat, että perinteinen työsuhteinen palkkatyö jää lähitulevaisuudessa historiaan.
Ammatillisia vaihtoehtoja on lisäksi tänä päivänä enemmän kuin irtokarkkihyllyltä löytyy makuja. Koulutuksia tuntuu tulevan vastaan joka nurkan takaa. Työtehtävät muovautuvat alati uusiksi. Ammatteja tulee ja menee. Kyse on varsin luonnollisesta kiertokulusta.
Mitä voi saada palkatessaan moniosaajan?
Palkkaamalla monessa liemessä uineen moniosaajan voi saada joukkoihinsa joustavan, erilaisia näkökulmia omaavan, monesta kiinnostuneen ihmisen.
Itse olen aina tuonut työnhakutilanteessa esille moninaisuuteni. Esimerkiksi viestintäassistentin tehtävään liittyneessä haastattelussa mainitsin olevani entinen kahvilatyöntekijä, ja että pullan paistaminen työkavereille käy käden käänteessä. En tiedä oliko homma pullanpaisto taidosta kiinni, mutta keskustelun päätteeksi solmimme työsopimuksen, joka kesti kaikkinensa yhteensä kahdeksan vuotta.
Kokemukseni mukaan monipuolisuuteni on yleensä se valttikortti, miksi minut päätetään palkata. Osaamistani ei ole yleensä kyseenalaistettu, vaan värikkäästä taustastani on oltu avoimen kiinnostuneita. Olen miltei joka työpaikassa edennyt talon sisällä hyvin erilaisiin rooleihin, joka on ollut viesti siitä, että monipuolisuuttani on osattu hyödyntää.
Täytyy kuitenkin myöntää, että valovuoden pituinen CV on hämmentävä asia. Sekä rekrytoijalle että työnhakijalle itselleen. Sen vuoksi kultainen neuvo kuuluu: ei kannata listata CV:hen ihan kaikkea juurta jaksaen. Sellaisesta ei yleensä käy ilmi, miksi hakee tiettyä tehtävää. Tärkeämpää on kertoa omasta osaamisesta ja kiinnostuksesta suhteessa tiettyyn pestiin.
Suvi Tuomikoski, KM (kasvatuspsykologia), tietokirjailija & moniosaaja
Suvin esikoisteos “Ammattiahdistus - mikä minusta tulee isona?” (Basam Books 2022) julkaistiin syksyllä. Hän juontaa Ammattiahdistus -podcastia yhdessä Henna Ojalan kanssa ja kirjoittaa parhaillaan toista kirjaansa. Suvi puhuu mielellään ammattiahdistuksesta sekä omasta monivaiheisesta työurastaan, koska hänajattelee sillä tavoin kehittävänsä työelämää