18.10.2023
Työuralla liikkumisen tukeminen työpaikalla
On hyvä kysymys: "Mitä jos työpaikalla tuetaan ihmisiä kehittämään itseään ja he lähtevät? Toisaalta, miten käy, jos emme auta heitä kehittymään ja he jäävät?"
Rohkenen väittää, että työikäisistä lähes jokainen pohtii toisinaan kysymystä “mikä minusta tulee seuraavaksi?” Olen itse tämän aiheen konkari, otettuani vastaan kaikenlaista työtä ja vaihdettuani sen myötä työtehtävää yli 40 kertaa. Joukossa on osa-aikaista, määräaikaista, 0-tuntisopimuksella, harjoittelijana, yrittäjänä ja vapaaehtoisena tehtyä työtä. Kaksi kertaa olen allekirjoittanut “toistaiseksi voimassa olevan” työsopimuksen. Ensimmäinen niistä päättyi vuosien jälkeen irtisanomiseen tuotannollis-taloudellisin perustein. Toinen puolestaan päättyi omasta aloitteestani: sain käteeni sellaisen urakortin, joka oli aivan pakko kääntää.
Olen esimerkki työurien moninaisuudesta. Olemme jokainen osa työpaikkojen kiertokulkua. En väitä, että kaikkien ura on yhtä kirjava kuin omani - mutta väitän, että meistä jokainen on jossain vaiheessa kohdassa, jossa meidän tulee miettiä työuran suuntaa tai tehdä valintoja asioiden välillä. Osa näistä käänteistä on oman tahdon tulos, osa tulee annettuna.
Työ on monin tavoin henkilökohtaistunut. Emme enää tavoittele pelkästään organisaation yhteisiä tavoitteita, vaan pyrimme myös luomaan oman näköistä uraa. Opimme uutta työn tarpeista lähtien, mutta samalla omista mielenkiinnon kohteista käsin. On tutkittu, että uuden oppimisen ja ammatillisen kasvun mahdollisuuksilla on yhteys esimerkiksi työpaikan vaihtamisen aikeisiin.
Tämä kaikki saa aikaan monenlaista liikettä sekä talojen sisällä että niiden ulkopuolella.
Ammatillisen kasvun tuki on työkyvyn tukemista
Tukea työkykyyn tarjotaan monipuolisesti: tarkastellaan työn fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia voimavara- ja kuormitustekijöitä, työn ja muun elämän yhteensovittamista, osaamisen riittävyyttä suhteessa omaan työtehtävään, motivaatiotekijöitä, terveyttä, hyvinvointia, ja niin edelleen.
Mielenkiintoinen puoli tässä yhtälössä on työuralla liikkumisen tukeminen. Se linkittyy vahvasti osaamiseen ja oppimiseen, jotka ovat työkyvyn elementtejä. On tärkeää tukea näitä osa-alueita ennaltaehkäisevästi rakentamalla kulttuuria, joka suo näiden tekijöiden tarkastelun, ja valjastaa sen käyttöön välineet, jotka mahdollistavat asioiden konkreettisen edistämisen.
Yksi tällainen työväline on uravalmennus. Sen tarve nousee tyypillisesti yksilön, mutta se organisaation lähtökohdista. Työtä tekevälle se voi olla hyvinvoinnin ja mielekkään työuran viitoittaja. Yksilö saa tällöin tukea “mitä minusta tulee?” ajatuksilleen, kirkastusta millainen työ itselle ja omaan tilanteeseen sopii tai millaista osaamista haaveissa oleva tehtävä vaatii.
Organisaatiolle se on puolestaan strategisten pisteiden anturi vastaten muun muassa kysymyksiin: ketä meillä on tekemässä ja mitä, millä osaamisella ja vahvuuksilla he työtä tekevät, miten homma pysyy valitussa linjassa niin, että meillä on tekijät siihen mihin tekijää tarvitaan ja miten tekijät pysyvät talossa?
Teema on merkittävä, sillä jos kokee olevansa väärässä tehtävässä, roolissa tai jopa ammatissa, se voi eskaloitua monenlaiseksi kuormitukseksi. On myös mahdolllista, että töissä iskee tylsistyminen jos työ ei tarjoa mitään, joka kehittäisi itseä tai tarjoaisi riittävästi vaihtelua. Lopputuloksena saattaa olla jopa ammattiahdistus (ettei enää tiedä kuka ammatillisesti on tai mitä haluaisi olla).
Kuka voi tukea ja ketä?
Valtaosa työtätekevistä hyötyy työuralla liikkumisen ja ammatillisen kasvun tuesta, iästä tai roolista riippumatta. Uravalmennus auttaa näissä asioissa kysymällä sellaisia kysymyksiä, joita tarkastelemalla omassa toimintahorisontissa on mahdollista nähdä vaihtoehtoja, umpikujien sijaan.
Valmennuksellista otetta voidaan tarjota talon sisäisesti tai ulkoapäin tuotettuna. Se millainen menetelmä valitaan, riippuu pitkälti organisaatiosta ja sen resursseista. Kyse on myös ammattitaidosta, kenellä on riittävästi osaamista ohjata toisen uraprosessia?
Toisaalta on hyvä muistaa, että voimme tukea toisiamme uralla (eteenpäin), mutta emme voi rakentaa työuria kenenkään puolesta. Kyseessä on sen sijaan yhteistoiminta.
Voimme jokainen osaltamme edistää avoimen ja turvallisen yhteisön rakentumista, jossa on toivottavaa puhua omista ammatillisista epävarmuuksista ja toiveista. Jossa on riittävästi rakenteita, jotka mahdollistavat ammatillisen kasvun ja kehityksen. Jossa yhteinen tahtotila on tukea yksilöllisiä urapolkuja, riippumatta siitä onko seuraava kasvun suunta talon sisä- vai ulkopuolelle. Ja jossa ovi jätetään raolleen, jos on tarvetta lähteä, mutta myös joskus palata.
Suvi Tuomikoski
työelämän tutkija, työurien tukija, tietokirjailija, kasvatuspsykologi (KM)
Tule kuulemaan tästä aiheesta lisää: Työuralla liikkumisen tukeminen työpaikalla -webinaariin 8.11. Ilmoittautumiseen pääset tästä.
Lisätietoa löydät myös kirjasta: Suvi Tuomikoski: Uravalmennus työpaikalla - mitä meistä tulee seuraavaksi? (BoD 2023).
#ammattiahdistus #uravalmennus #työura #ammatillinen kasvu