03.06.2024
Surkuhupaisaa - miksi puolet meistä haluaa vaihtaa työtään?
Väitän uudessa kirjassani Strateginen oppiminen – Johtajuuden uudistaja (Ajantieto 2024), että huonon johtajuuden inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta on suuri, ja että se on yksi suurimpia irtisanoutumisten syitä.
Pohdin tässä kirjoituksessa väitettäni kahden tuoreen työelämäselvityksen tulosten valossa. Ne ovat
työelämäpodcast Lähtijöiden Kestävämpää työelämää – Sitoutumista edistävä johtajuus ja Baronan Työelämätutkimus 2024. Niissä molemmissa käsitellään työpaikan vaihtamisen haluja ja syitä.
Baronan mukaan työpaikan vaihtamista harkitsee 38 % tutkimukseen vastanneista (n=2023). Lähtijät- tutkimuksessa luku oli keskimäärin 63 %. Työtehtävittäin vaihteluväli oli 59 – 66 %. Korkein työpaikan vaihtamishalukkuus oli johtoryhmissä. Lähtijät-tutkimuksessa analysoitiin vajaat 2000 (n=1873) vastausta, jotka oli saatu asiantuntijoilta, esihenkilöiltä, johtavassa asemassa toimivilta ja johtoryhmien jäseniltä.
Erityisen mielenkiintoinen, joskaan ei ehkä yllättävä, tulos oli, että johtoryhmiin kuuluvista
naisista peräti 70 % on harkinnut työpaikan vaihtoa. Tuloksen taustalla lienevät ainakin naisten ja miesten toisistaan eroavat arvot. Miehillä korostuvat haasteet ja raha. Naiset arvostavat entistä inhimillisempää työelämää ja vuorovaikutusta. Valitettavasti työelämän nykytodellisuus vastaa paremmin miesten kuin naisten arvomaailmaa.
Jos kaikki toteuttaisivat aikeensa vuoden kuluessa, päädyttäisiin siis siihen, että puolet työpaikoista vaihtuisi. Luku on selvästi erittäin suuri ja epärealistinen. Toki se tarkoittaisi kulta-aikaa rekrytoinnista eläville yrityksille.
Edellä kuvatun voi kiteyttää ajatukseen, että työpaikan vaihtamisesta haaveilevat johtajat johtavat niin ikään työpaikan vaihtamisesta haaveilevia työntekijöitä. Tilanne on surkuhupaisa – miksi puolet meistä haluaa vaihtaa työtään? Mikä työelämässä mättää?
Baronan vastaajat kaipaavat muutosta ennen kaikkea palkkaan, työtehtävien sisältöön, uramahdollisuuksiin, yleiseen työ- ja johtamiskulttuuriin, työhyvinvoinnin tukemiseen, työn merkityksellisyyteen, joustaviin työskentelymahdollisuuksiin, esihenkilötyöhön ja lähijohtamiseen.
On hyvä huomata, että vastaukset perustuvat ennalta annettuihin työpaikan vaihtamisen taustalla oleviin tekijöihin. Tulkitsen asiaa niin, että vaikka johtaminen esiintyy listalla sanana vain kaksi kertaa, vaikuttaa se kuitenkin jokaiseen mainittuun tekijään. Palkat sovitaan johdon kanssa työtehtävien ja tulosten pohjalta. Johtajuus vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin, työn merkityksellisyyteen ja työn tekemisen joustavuuteen.
Lähtijät selvityksessä esiin nousivat työarjen tekijät: tiimi, johtaja, kulttuuri ja epäreiluuden kokemukset. Johtamistyön kritiikissä korostuivat epäjohdonmukaisuus, henkilökohtaisen johtamisen (johtajuus) osaamattomuus ja kyvyttömyys puuttua oikeisiin asioihin. Jälleen johtajuudella on vaikutuksensa kuhunkin mainittuun.
Uuden kirjani avaava, ajattelun jäsentämisen nelikenttä rakentuu johtajuuskyvykkyyden ja johtajuuden motivaation näkökulmien yhdistämisestä. Edellä kuvatun pohjalta voi päätellä, että johtajuuskyvykkyyden osalta parannettavaa riittää runsaasti ja että johtajuusmotivaation suhteen naiset ovat miehiä lähempänä yhteisen hyvän ihannetta.
Työpaikan runsas vaihtamishalukkuus, tehtävästä riippumatta, viittaa aikamme työelämän ongelmiin hyvin laaja-alaisesti. Hyvällä johtajuudella ja yhteisin ponnisteluin asioita voi kuitenkin muuttaa. Kiinnostavia kysymyksiä ovat mielestäni esimerkiksi seuraavat: Jos tarvitsemme 10 000 tuntia oppimista riittävän ammattitaidon hankkimiseen, onko meillä oikeasti aikaa siihen? Onko digitalisaatio parantanut aikaansaavuuttamme ja hyvinvointiamme, vai juoksemmeko kaikki samassa vauhtipyörässä vain entistä nopeammin? Mitä on käynyt keskittymiskyvyllemme kaiken tietotulvan keskellä? Miten on käynyt kokonaisuuksien ymmärryksellemme eli systeemiselle osaamiselle ja oleellisen tunnistamiselle? Parantavatko käyttämämme keinot tilannetta vai heikentävätkö sitä?
Aurinkoista kesää kaikille HENRY:läisille 😊
Juha Koskinen
Strategisen oppimisen tienraivaaja ja tietokirjailija