04.09.2024
Armollisuus on ristiriitainen toive työelämän suorittajalle
Armollisuus on ennen muuta teologinen ja juridinen käsite. Jumala armahtaa syntisen ja presidentti rikollisen, mutta mikä on se vääryys, jonka työssään uupuva tekee?
Armollisuuteen kannustaminen sisältää ajatuksen, että yritit, mutta epäonnistuit, joten ole armollinen itsellesi. Ajatuskulku ei kuitenkaan pääty tähän. Armollisuutta tarvittiin alun pitäen, koska rima oli liian korkealla. Ellei rima laske, epäonnistumiseen tuomitut yritykset jatkuvat ja armollisuutta tarvitaan uudelleen ja uudelleen. Jokaisen armollisuuden jälkeen sinun on yritettävä aikaisempaa kovemmin. Armollisuus näin ymmärrettynä hoitaa oiretta, mutta ei ratkaise ongelmaa.
Armollisuuden puute ei siis ole ongelma, vaan epärealistiset tavoitteet. Ajan myötä kohtuuttomat odotukset itseä ja muita kohtaan köyhdyttävät omat voimavarat. Palautumisesta ei ole iloa, jos armollisuuden jälkeen edessä on sama ylitsepääsemätön vaatimusten vuori. Niinpä työelämän suorittajalle tulisi toivoa realistisempia tavoitteita eikä armollisuutta.
Elämästä tulee raskasta, jos oma arvo ihmisenä on sidottu epärealististen tavoitteiden saavuttamiseen. Ihminen palaa loppuun, jos tavallisuus ei riitä, vaan nähdyksi tulemisen ehtona on supervoimien ja muiden äärimmäisyyksien löytäminen itsestä. Todellista armollisuutta (etenkin teologisessa merkityksessä) on lupa tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Täydellisyyden kirous
Tavallisuuden hyväksyminen on kuitenkin vaikeaa. Epäonnistumisen jälkeinen toteamus ”kukaan ei ole täydellinen” osoittaa täydellisyyden vaatimuksen hiljaisen läsnäolon tilanteessa. Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi itsestään selvä asia pitää niin usein todeta itselle tai muille?
Tuo näkymätön täydellisyyden vaatimus on kuin demoni, joka riivaa ihmistä. Yhdelle demoni tarkoittaa uusliberalismin yksilön vastuuta korostavaan oravanpyörään heittäytymistä ja toiselle se voi olla perheen ja suvun kohtuuttomien odotusten myötäilyä. Täydellisyyden vaatimus voi tuntua niin normaalilta, ettei sitä kykene kyseenalaistamaan.
Täydellisyys mielletään tavoitteeksi, joka on kaukana tavallisuudesta. Täydellisyyttä kohti päästään vain äärimmäisin ponnistuksen. Vaikka äärimmäisyyksien ajatellaan johtavan äärimmäisen hyviin tuloksiin, äärimmäisyys voi myös johtaa äärimmäisen huonoihin tuloksiin. Jatkuvat ylityöt voivat johtaa työuupumukseen, heikentyneeseen päätöksentekoon ja niiden myötä tuottavuuden heikkenemiseen. Äärimmilleen viritetty prosessi voi romahtaa yllättävän poikkeaman myötä. Johtajan ylivastuullisuudesta ja mikromanageroinnista seuraa yleensä johdettavien alisuoriutumista. Äärimmäisyydet, kuten liiallinen tai liian vähäinen syöminen, nukkuminen ja liikkuminen johtavat ongelmiin.
Tavallisuuden arvo
Armollisuus-puheen tilalle tarvitaan enemmän puhetta ihmisen tavallisuudesta. Armollisuus-termin myötätuntoa korostava merkitys alleviivaa tavallisuuden arvoa. Pyyntö "saanko armollisuutta" tarkoittaakin "odottakaa minulta tavallista kohtuullista työsuoritusta". Armollisuuden itsemyötätuntoinen puoli puolestaan kannustaa siihen, etten vaadi itseltäni liikaa. Tällöin rima on tavallisella korkeudelle, kohtuudella ylitettävissä.
Kohtuullisuus ja tavallisuus kulkevat käsi kädessä. Jokainen ei voi olla paras. Vaikka elämässä on äärimmäisyyksiä ja poikkeuksia, ne saavat merkityksensä siitä tavallisuudesta, johon elämä aina lopulta palaa. Kohtuullinen riman asettaminen työelämässä ei ole heikkoutta tai periksi antamista, vaan normaalia ja tervettä käyttäytymistä. Ihmisen optimaalinen suorituskyky ei löydy äärimmäisestä stressistä. Tavallisuuden hyväksynyt ihminen ei ole epäonnistunut, vaan malli ihmisyydestä.
Tavallisuuteen sisältyy valtava hyödyntämätön potentiaali, joka jää nyt äärimmäisyyksien varjoon. Työelämä toimii tavallisten ihmisten voimin. Kestävä optimitulos saavutetaan, kun ihmiset eivät odota itseltään eikä toisilta täydellisyyttä, vaan kykenevät toimimaan yhdessä omana tavallisena itsenään.
Petri Ruotsalainen
Petri Ruotsalainen on keskinkertainen yrittäjä ja toimitusjohtaja, jonka mielestä tavallisten ihmisten yhteistyön parantuminen on avain parempiin tuloksiin.