19.02.2025
Taika on ihmisten välisissä suhteissa
Meillä ei kyllä yhtään kohtaa kemiat, sanotaan yleensä silloin, kun tuntuu, että ei vaan löydä hyvää vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa. Yleensä tässä pyritään ulkoistamaan vastuu omasta toiminnasta ja syytetään jotakin ilmassa leijuvaa, mystistä kemiaa, johon ei voi vaikuttaa. Joskus annetaan jopa ymmärtää, että vika on enemmänkin siinä toisessa osapuolessa, joka ei vaan osaa vuorovaikuttaa, kuten minä haluaisin.
Kemiasta puhuminen on tapa olla ottamatta vastuuta ja haluttomuutta oikeasti ymmärtää toisen osapuolen ajatuksia. Ymmärrystä lisäämällä niin sanottu kemiakin lisääntyy. Kun luovumme ennakkoasenteistamme, löytyy yleensä jotakin yhteistäkin. Ainakin voi löytyä kiinnostus samanlaisiin tai uusiin asioihin. Terveen uteliaalla asenteella suhteessa muihin ihmisiin pärjää jo todella pitkälle vuorovaikutuksen mutkapoluilla.
Muistan elävästi, kun menin vuosikymmeniä sitten erään ystäväni tupaantuliaisiin, jossa oli paljon minulle vieraita ihmisiä, jotka puhuivat paljon minulle vieraista asioista. Liikuin siihen aikaan lähinnä autoharrastusporukoissa ja tein aika rennolla otteella toimittajan töitä. Vieraissa oli talouspuolen osaajia ja ehkä voisin sanoa hipstereitä, vaikka siihen aikaan sana ei vielä ollutkaan käytössä. Kauluspaitojen keskellä mun t-paita ja nahkarotsi -vaatetuskin vaikutti epäsopivalta. Tuli tunne: mä en kuulu joukkoon. Ja kun tuli tämä tunne, tuli samalla myös ajatus, että mä en ole tänne riittävän hyvä.
Rohkaisin kuitenkin itseni ja istuuduin jengin keskelle kiinnostuneena kuuntelemaan ja nyökkäilin sujuvasti oikeissa kohdissa. Kunnes eräs osallistujista sanoi sivumennen, että vanhemmillani on sikatila. Siihen totesinkin, että oi että, possut on kyllä ihania. Olihan itsellänikin työkokemusta sikalasta. Pian aloimmekin puhua siitä, miten älykäs eläin sika on ja keskustelemaan ylipäätään sianhoidosta. Keskustelu levisi kaikkien vieraiden keskuuteen ja pian olinkin porukan kiinnostavin tyyppi, kun pystyin kertomaan tarinoita sikojen sielunelämästä. Myönnettäköön, että tänä päivänä sikatalouskeskustelu voisi saada paljon enemmän vastakkainasettelua sisältävän muodon, mutta tuolloin pystyimme keskustelemaan tästä monelle aivan uppo-oudosta asiasta hyvässä hengessä. Ilta oli todella kiva.
Pidän tätä tarinaa usein itselläni mielessä, kun päädyn tilanteisiin, joissa koen, että meiltä puutuu kemia tai joku muu yhteinen nimittäjä. Kun avoimin mielin suhtaudumme toisiimme ja haluamme oppia siitä, mitkä asiat toiselle ovat tärkeitä, pääsemme varmasti hyvän vuorovaikutuksen alkuun. Työyhteisömme täyttyvät uskomuksista siitä, miten asioita pitää tehdä ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Näkemykset ovat yleensä ristiriitaisia. Ihan kuten kotonakin: kyllähän minä tiedän, miten tiskikone täytetään parhaiten.
Meillä on kaikilla oma näkemys siitä, mikä on tehokasta työskentelyä ja vaikkapa hyvää johtamista. Jokainen on oikeassa. Ehkäpä hyvän vuorovaikutuksen alku piilee siinä, että on halukas tutustumaan näihin eriäviin näkökulmiin. Sen sijaan, että ajattelee ”hän on väärässä, koska ajattelee eri tavalla kuin minä”, ajattelisikin ”mielenkiintoista, hän ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, mitähän voisin tästä oppia”. Yhtä lailla voi ajatella: meillä ei kyllä yhtään kohtaa kemiat ja se on ihan mahtavaa.
Kun löydämme ymmärrystä toisiamme kohtaan, lisääntyy tila merkityksellisyyden kokemukselle ja ulkopuolisuuden tunteen vähenemiselle. Tämä vastaavasti lisää psykologista turvallisuutta, mikä antaa mahdollisuuden herkälle vuorovaikutukselle. Kun koemme olomme turvalliseksi, uskallamme myöntää omat virheemme ja osaamispuutteemme, nauraa yhdessä ja olla myös rakentavasti eri mieltä. Silloin ovat vuorovaikutuksen taikavoimat käynnissä.
Lisää aiheesta HENRYn aamuwebinaarissa 2.4.2025 klo 9:00-10:00 - tule mukaan!
Tiina Heikka, organisaatioshamaani ja kuntamentori
Ps. Tiesitkö muuten, että sika on todella siisti ja herkkä eläin? Senkin sika, onkin oikeastaan aikamoinen kehu.