16.10.2023
Kirja-arvio: Ikädiversiteetillä menestykseen
Kirjoittajat: Maija Fast, Pia Helenius, Liisa Holma, Minna Levander, Anne Mikkilä, Sirena Sera, Satu Suvisaari, Timo Vatanen
Kauppakamari 2023, 338 sivua
Mittava asiantuntijajoukko on kirjoittanut tietokirjan, jolla he haluavat kiinnittää huomiota ikädiversiteetin tuomiin mahdollisuuksiin työelämässä ja herättää ajattelu- ja toimintamalleja laajentavaa keskustelua. Suurimmat haasteet suomalaisen työelämän ikäsyrjinnän kitkemisessä ovat vallitsevan keskustelun ongelmalähtöisyys ja syrjivään toimintaan ohjaavat asenteet.
Kirjoittajat nostavat esiin työelämäkeskusteluun vuosikymmenten varrella pesiytyneitä käsityksiä – ikääntyvä, ikääntynyt, työelämän kaarimalli – jotka heijastavat hiipuvaa työelämää 50 ikävuoden täyttämisen jälkeen. On potentiaalin hukkaamista lähestyä kokenutta työntekijää tai ikääntyvää asiantuntijaa lähtökohtaisesti iän teoreettisten riskien tai kielteisten stereotypioiden kautta. Signaalit heikosta työelämäasemasta synnyttävät noidankehän, joka johtaa alisuoriutumiseen ikäloppuna keski-ikäisenä, jolla ei ole potentiaalia kehittyä. Pahinta on, jos ihminen itsekin alkaa uskoa tähän.
Fokuksessa ovat kokeneet työntekijät. Tavoitteena on saada hyötykäyttöön se valtava potentiaali, joka yli viisikymppisessä väestössä on. Ilahduttavaa on, että ikäjana venytetään vanhuuseläkeikäisiin. Miksi Suomessa ei muiden Pohjoismaiden tapaan nähdä tätä työvoimareserviä – ”alhaalla roikkuvaa hedelmää” – helpottajana työvoimapulaan?
Kirjoittajat haluavat uudistaa kysymällä: olisiko ikätietoinen johtaminen käsitteenä toimivampi kuin ikäjohtaminen? Sukupolvien keinotekoiset raja-aidat joutavat romukoppaan. Meillä on enemmän yhteistä eri-ikäisten kanssa kuin uskommekaan. Erilaisuuksien ja erilaisten vahvuuksien näkyväksi tekeminen auttaa ihmisiä ja organisaatioita kehittymään. Kun osataan hyödyntää sekä nuoruuden intoa että kokemuksen tuomaa viisautta, erilaisia osaamisia ja vahvuuksia, muodostetaan innovatiivisia organisaatioita.
Ikänäkökulmasta lohdullinen ja kiinnostava havainto on, että luova suorituskyky näyttäisi kasvavan iän myötä. Omien vahvuuksien tunnistaminen auttaa ymmärtämään, miten minä näyttäydyn muiden silmin. Tietoisuus on avainasemassa. Työkaluja voi hyödyntää itsetuntemuksen kehittämisessä ja siten erilaisten persoonallisuuksien ja osaamisten arvostamisessa. Ymmärrys auttaa parempaan vuorovaikutukseen sekä organisaatioiden sisällä että asiakkaiden kanssa.
Rohkaiseva puhe tuntuu kokeneesta hyvältä : ”Sinun ei tarvitse pitää kynttilää vakan alla, vaan voit loistaa koko komeudessasi. Voit olla organisaatiossasi kulttuurinen lisä – ei vain yhteensopiva. Kun tiedät, mitä annettavaa sinulla on ja osaat sanoittaa sen, voit olla varma itsestäsi. Mikä sinussa on sellaista, jonka vuoksi sinulla on annettavaa ympäristöllesi? Miten sinä luot mahdollisuuksia itsellesi ja muille?”
Ruotsalaisen ageismikeskustelun mukaan tuominen antaa tärkeän vertailukohdan: Naapurimaassamme yli viidenkympin ikävaihe nostetaan esiin uusien mahdollisuuksien, uuden oppimisen, uusien aluevaltausten ja (työ)identiteetin kehittämiselle otollisena elämänvaiheena. Mediassa voidaan havaita yhä useammin juttuja kokeneempien, ja siis iäkkäämpien työntekijöiden myönteisestä vaikutuksesta yritysten kukoistukselle ja menestykselle. Mitä konkreettista ruotsalaisesta työelämästä voidaan ottaa opiksi? Erityisesti johtamiseen liittyvä itsetutkiskelu, inklusiivinen johtaminen, avoin ikäkysymysten käsittely organisaatioissa ja käytänteet irtautua stereotyyppisten ikäasenteiden vaikutusvallasta rekrytointiprosesseissa.
Diversiteetti ei itsessään riitä, jos siihen ei kuulu inkluusiota, eli mukaan ottamista ja sitouttamista. Ensin tarvitaan inkluusiota tavoitteleva organisaatiokulttuuri ja näkemys siitä, miten inkluusiota johdetaan Ylipäätään erilaisuuden hyväksyminen olisi nykytilanteessa hyvä ymmärtää keskeiseksi työelämätaidoksi.
Kirjan esipuheessa luvataan, että kirja vastaa tarpeeseen nostaa kokeneiden työntekijöiden profiilia ja arvostusta työelämässä. Tässä teos onnistuu erinomaisesti. Monen kirjoittajan voimin nostetaan esiin nykykäytännön ongelmat ja niihin liittyvät asennemuutosvaateet positiivisin pohjavirein. Artikkelit toimivat hyvänä perusaineistona, koska lähdeviitteet on merkitty huolellisesti.
Kriittinen katse kohdistuu kustannustoimittajaan: olisiko kirjan rakennetta voinut kehittää toimivampaan suuntaan, jolloin työkalut eivät hukkuisi tekstin runsauteen? Kirjassa on paljon toistoa, mikä tietysti voi auttaa asennemuokkauksessa, mutta vaikuttaa kirjan luettavuuteen. Täytyy olla todella kiinnostunut aihepiiristä, jotta jaksaa kahlata kaikkien kirjoittajien, sinänsä erinomaiset artikkelit läpi.
Käsikirjastostani löytyy Työterveyslaitoksen kokoomateos (2011) ”Ikävoimaa työhön”, jossa on monilukuinen kirjoittajajoukko. Tämän kirjan rakenteesta ehkä olisi voinut ottaa oppia, jotta teoksesta olisi tullut käytännönläheisempi. Joka tapauksessa pidän kirjaa tähän aikaan erittäin toivottuna ja tarpeellisena.
Arvion kirjoitti Marketta Rantama, projektipäällikkö (Digistä voimaa työuran jatkoon), ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja, tietokirjailija.
www.markettarantama.fi